perjantai 24. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Axxon N
Hei rakkaat.
Minä olen
Kaninkolo on lumilinna ja peitosta tehty pesä, pitkiä valkoisia päiviä, pehmeää ja pakkasta.
Kaninkolossa oleminen on sitä, että aika venyy ja velloo, valuu eikä pysy koossa.
Kaninkolossa oleminen on sellaista, että ranteessa on luettava alfametyylifenetyyliamiini, varmuuden vuoksi, etten unohda.
Kaninkolossa oleminen on juna ja se, ettei saa ajatella.
Kaninkolossa oleminen on mielettömyyttä, loppujen lopuksi.
Nomen est omen, siksi minä tänne menin jouduin valuin, pieneen pieneen koloon joka on turvallinen ja kummallinen. Hassu tyhmä alfametyylifenetyyliamiini ja sen hassut tyhmät kaninkolot!
Minun voi olla hieman vaikea kirjoittaa, koska jos haluaa kirjoittaa on oltava rohkea, mikä taas on hieman vaikeaa kun on mennyt kaninkoloon.
Olen kamalan onnellinen varmasti, älkää peljätkö. Tulen ehkä joskus takaisin.
Ystävällisin Terveisin,
alfametyylifenetyyliamiini
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)