perjantai 5. elokuuta 2011



intia on suuri maa suuri ja surullinen
minä olen sekaisin ja surullinen
kotona
onnellinen
poissa


anteeksi hiljaisuus
anteeksi kamalat ajatukset
anteeksi etten osaa auttaa

olen kaukana poissa lähellä jotain pelottavaa ja kaunista ja rauhallista

ja pää lähtee irti korvataan se norsun hathi päällä se tuo onnea muistakaa!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

yli 50 kuollutta


Nukun puolitutun ihmisen sohvalla ja käytänä hänen tietokonettaan. Hän hymyilee ja hössöttää ja tarjoaa ruokaa, aina lisää ruokaa. Hän on minun äitini äiti. En silti tiedä. Pidän tästä kaupungista. Niinkuin kaikki muutkin kaupungit, se on kamalan kaunis kesäisin. Tiedän olevani lähellä niitä joita on ollut ikävä, lähempänä kuin pitkään aikaan. Enkä uskalla edes kertoa olevani. En osaa enää olla ihmisten kanssa. Ja eivät he haluaisi minua tavata, kuitenkaan. Eivät ehtisi. Enkä minä jaksaisi. Käännän kylkeä kun äiti kysyy, olenko jo sopinut jotain niiden lasten kanssa, niiden joita on ollut ikävä. Ripustan sulkia korviini ja piiloudun liian isojen aurinkolasien taakse, kävelen päämäärättömästi ympäriinsä. Tässä tuntemattomassa kaupungissa minä olen syntynyt. Suostuin lähtemään tänään huvipuistoon, se tuntui lapsuudelta ja oli oikein ihastuttavaa. Pitäisi olla kotona, vastaanotetuissa tekstiviesteissä on liikaa surullisia hymiöitä ja rivienväleihin piilotettuja avunpyyntöjä. Toisaalta en osaisi auttaa, katsoa silmiin ja kuunnella ja sanoa niitä asioita joita kuuluu sanoa. En osaa enää olla ihmisten kanssa.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

chiens de paille


Kuvassa ilveksistä pienempi, ja hänen karttapallonsa, kuvan ulkopuolella minä itse henkilökohtaisesti.
Kuvan ulkopuolella oleva minä itse henkilökohtaisesti on kammottavan hirvittävän yksinäinen välillä, ei aina, mutta, ulkopuolella.

Ja shh se on salaisuus!





PS. Kiitos kaikille.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

mitä kaikkea voikaan tapahtua


En edes tiennyt että oli juhannus tai siis tiesin mutten tiennyt koska se oli mutta kun sain tietää että se oli olin yllättynty. On ollut hauskaa ja kamalaa ja hämmentävää. Olen parempi luomaan erikoisia ihmissuhteita kuin normaaleja. Hei, kello on jo huomenna.

Sain postikortin Tel Avivista.

Levotuttaa, koska on ilta enkä jaksa nukkua ja koska en tiedä mitä teen huomenna tai ylihuomenna tai ylihuomisen huomenna ja tekee vaan mieli lähteä junalla kauas pois, ehkä ei sittenkään tai sittenkin kyllä. Mistä senkin tietää mitä kukaan niinkuin minä esimerkiksi ikinä oikeasti haluaa.

Tiedän että saan huonon todistuksen, koska en ole tehnyt tarpeeksi töitä, koska olen laiska, mutta pelkään että se on kamalan huono ja petyn ja opettajat pettyvät ja vanhemmat ja sukulaiset ja ystävät ja minä itse ja kaikki voi voi niin älykäs tyttö yhyy mixi kumassa sille nyt näin kävi?

Kuitenkin olen vihdoinkin lomalla joka on ihanaa koska ei tarvitse opiskellastressataharjoitella, mutta myös vähän inhaa koska mitä teen kaikilla näillä päivillä? Vaikka minulla on paljon älykästä tekemistä joka on myös mukavaa kuten kirjeiden kirjoittaminen tai muiden asioiden kirjoittaminen, ja tunnen myös joitain ihmisiä jotka eivät ehkä vihaa minua ainakaan aina, olen liian levoton enkä siksi voi tehdä yhtään mitään. Niin levotttoooonn.

Olen löytänyt uusia pimeitä asioita, vaarallisiakin ehkä. Hassua. Olen oikeasti ihan pieni ja kiltti.

Hyvää yötä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

i've got my books and poetry to protect me


Onnellisia asioita elämässäni ovat pisamaiset lapset, pikkuveljet, James Blake, Monty Python, kirjat, elokuvat ja mustikat.

Asetaldehydi on haitallista vesieliöille.
Pitäisi olla opiskelemassa. Tai urheilemassa. Tai ehkä kaikkein eniten pitäisi olla nukkumassa. En oikein tiedä.

Minä olen haitallista monille asioille.

Jos minulla olisi ystäviä Helsingissä (ja väärennetyt paperit, menisin kuuntelemaan musiikkia 12.-14.8.2011. Ja myös, Ilosaarirock ja Sielun Veljet. Onneksi minulla on yksi (1) ystävä joka kyllä tulee minun kanssani sinne, vaikkei lippuja ole vielä ostettu eikä edes lentokoneeseen tai laivaan. Olen lähdössä kuukaudeksi (kuukausi on neljä viikkoa eli kaksikymmentäkahdeksan päivää eli tuhatkuusisataakahdeksankymmentä tuntia) Intiaan.

Menen kävelemään koiran kanssa. Se on tärkeää.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

sarvia


Haluan, että tyttö lähtee takaisin kotiin, mutta tiedän, että hänen lentonsa lähtee vasta kolmen viikon kuluttua. En tiedä mitä tehdä. Niin, tyttö. Hän on parhaita lapsuudenystäviäni. Ja kamala. Ei tahallaan, varmastikaan. Tyttö vain sattuu olemaan hieman ajattelematon ja lapsellinen, ja melko itsekeskeinen. Hän on välillä oikein ihastuttava, ja mahdottoman hauska, mutta... Niin hirveän ajattelematon ja välinpitämätön, itsetuntoni ei kestä. Onneksi tyttö ei asu meillä. Tunnen olevani huono ystävä.

En jaksaisi odottaa ensi viikkoon. Syiksi kelvannee ilotulitusilta ja ilotulitusillan iloiset lapset sekä kesäloma, kesä ja loma? En myöskään millään jaksaisi lukea ja raahautua aamuisin kokeisiin, mennä aikaisin nukkumaan ja pyöriä sängyssä tuntikausia.
Enkä jutella kenenkään kanssa mistään turhanpäiväisestä, kuten lääkkeistä ja äidistäni ja kesälomasta ja elämästä. Mainitsinko jo, etten jaksaisi edes nukkua? Olen aika väsynyt nykyään.
En jaksaisi olla tällainen.

11 on enemmän kuin 10.


Kuka sinä olet?

lauantai 11. kesäkuuta 2011

heavenly


sillä on sormenpäissä koko maailma
ja vaatekaapissa tuhat tyhjää pulloa

se on taas myöhässä
kello viittä yli kolmen aamuyöllä

hiukset harjaamatta, silmissä tyhjää
sängyn alla hirviöitä ja lattialla laavaa

sillä on universumin sumua päässä ja sekavia ajatuksia
se on taivaallinen olento



eikä se uskalla

tiistai 7. kesäkuuta 2011

here i am, flesh and bones

Fragile on suomeksi heikko. Tai ehkä hauras, onko?

Valehtelin tänään kello kuusitoista neljäkymmentäkaksi.

cecilia, you didn't wanna give your heart away

Minusta tuntuu kovin hauraalta. Olen säikky ja pelokas ja vainoharhainen ja sumuinen. Aika paljon eksyksissä ja kamalan väsynty. Säälittävä. En saa mitään aikaan. Mitään. Käyn niin usein lääkärissä (terapiassapsykiatrillasairaalassarokotuksissa) että koulussa valitetaan. Olen myös ollut kamalasti poissa ja vain kerran uimassa. Kaikki ihottuma jaloissani johtuu märkäpuvun alla hiertäneestä hiekasta. Minulla on teevadin kokoiset silmät ja korvat jotka kuulevat kaiken (ja vähän ylimääräisiäkin asioita) ja mustat silmänaluset. Olen melkein yhtä surkean surkuhupaisa kuin Muumien Surku.


Aika surullista.

tiistai 24. toukokuuta 2011


ole kiltti ja annamyylahjoita mulle unisieppari

nimetön

Tyhjässä päässä pyörii rottia ja lintuja ja kasveja ja värikkäitä hallusinogeenejä. (Kun en ajattele mitään, ajattelen kukkia ja eläimiä.) Hallusinogeenit on geenejä, joita mulla on. Ne on geenejä, DNA:ta, nukleotidejä ATCGPS ja ne on armollisen kamalia, aiheuttaa hallusinaatioita jos ei nuku. Jos ei nuku.

Jos ei väsytä ei voi nukkua. Jos ei ajattele ei voi elää. Jos pelkää ei voi ajatella. Jos ei elä, ei voi pelätä. Jos ei nää, ei voi nähdä harhoja. Jos ei nuku, ei voi elää. Jos ei elä, ei voi ajatella. Jos ei herää, ei voi kuolla.

Väsymys on lapsi, mä oon lapsi, aikuiset on lapsia ja kaikki on.

(Kun en ajattele mitään, ajattelen kukkia ja eläimiä.)

Ymmärtäkää että mä en jaksa enää ja että te ette saa enää olla!

Jos, jos, jos (jos ja vain jos)

Mä olen olemassa ja mä nään unia ja välillä todellisuuden, melkein.

Jos jaksaisin edes itkeä.

To order the Sleep Timer,
go to www.sleepplace.com or call 1-888-475-3372

maanantai 23. toukokuuta 2011

vastauxet kaikkeen mitä olet ikinä halunnut minusta tietää



Mikset osaa ajatella?

Luuni ovat ontommat kuin kolibrilla ja pääni sisällä asuu sikainfluenssa ja aids,
siksen.
Mikset osaa olla kunnolla?
Sieluni on myrskyävää murtovettä ja suonissani virtaa amfetamiini,
siksen.
Miksi?
Koska olen yli kymmenen ja alle kaksikymmentä.
Koska kasvukivut.
Koska Hitler.
Siksi.

perjantai 20. toukokuuta 2011

hyvää ruokahalua


minun aivoni muljahtelevat liikaa ja silmän elohiiri on liikaa ja tekemättömiä asioita on liikaa yskänlääkettä liikaa ja poissaoloja on liikaa ja päiviä on liikaa ja elämää on liikaa ja tuntemattomia liikaa ja pelkoja liikaa ja elokuvia liikaa ja jalkani liikkuvat liikaa ja ahdistusta liikaa liikaa valheita kaikkea on liikaa minun silmäni ovat auki liikaa näkevät liikaa nukkuminen on liikaa aina liikaa minä olen liikaa liika on liikaa ei edes sana vaan kuusi kirjainta neljä eri kirjainta l, i, k ja a
lika



olen kannibaali

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

tiistai 10. toukokuuta 2011

Cattenom

Korruptio istui sänkyni reunalla ja heilutteli jalkojaan.
Korruptio istui sänkyni reunalla ja heilutteli jalkojaan. Oli aamuyö.

"Mennään katsomaan täysikuuta" Korruptio sanoi, ja heilutteli jalkojaan.
Me menimme. Kiipesimme ikkunalaudalle ja hengitimme ruudut sumeiksi.

"Mennään katsomaan täysikuuta!" Korruptio sanoi, ja heilutteli jalkojaan.
Me menimme. Kiipesimme ikkunaludalle.

Eikä kuu ollut edes täysi.


Ulkona sataa.
Ilma maistuu maalta ja tuhkalta ja väsyttää, muttei tarpeeksi.
Hymyilen tekohymyä koska en jaksaisi olla kovin suruinen. Tekohymy on irvikissairvistys kahdellakymmenelläneljällä hampaalla, niin että varmasti tiedänluulenuskon olevani huippuiloinen extrasuloinen tosihassu höpönassu. Ihan varmasti. Päähän sattuu.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

absinthe

all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy

Olin ennen ihan älykäsihananokkelahurmaava lapsi.

Koska istun sängyllä kukkamekossa ja heiluttelen jalkojani ja minun hiukseni kihartuvat kosteudessa ja kirjoitan huonosti formatoitua käsikirjoitusta huonoista unistani, minun on pakko olla edes vähän ihana vieläkin. Ihan vähän edes.

all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy

Koska minulla on punaiset silmät ja punaiset kynnet ja vähän punaiset jalatkin, en voi mitenkään mahdollisesti olla enää ikinä yhtään ihana. En edes ihan vähän.

all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy
all work and no play makes Jack a dull boy

Tiedän että sinäkin haluaisit kovasti räjäyttää pääni juuri nyt tällä sekunnilla. Ja lähteä kesällä katsomaan Sielun Veljiä.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

terveisiä kerroksesta -1

1. I once knew a boy.
2. Pienet eläimet menevät piiloon kuolemaan.
3. Hyvää myöhäistä ystävänpäivää (joka oli huono).

Kerros -1 on värikäs ja mukava. Siellä on isot ikkunat ja ihania ihmisiä (belgialainen tyttö ja romanialainen poika ja portugalilainen poika). Ruoka on pahaa ja säännöt tiukkoja mutta olen kotona ensimmäistä kertaa moneen päivään ja saan silittää koiraa. En ole onnellinen mutta en myöskään ole surullinen koska itkin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Nyt on loma ja sataa lunta ja kohta pitää lähteä takaisin sairaalaan.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

sunnuntai


Ajattelin mennä koko päiväksi kahvilaan yksin kirjoittamaan, mutta eihän minun annettaisi siellä istua, jos en tilaisi mitään. Kaikki kaupungin kahvilatkin ovat typeriä ja persoonattomia. Enkä edes osaisi kirjoittaa.

Olisin myös voinut kuluttaa päivän junassa. Useimmat sunnuntait istun junassa jonnekin tai juna-asemalla odottamassa junaa jonnekin. Se on hiljaista ja rauhoittavaa ja menee eteenpäin. Sunnuntaijunat ovat aina tyhjiä, mutta salaa toivon, että joku haluaisi jutella kanssani.

Tänään en jaksanut lähteä.

Ostin palkkarahoilla (opetin joululomalla lapsia pelaamaan korttia, koska vanhemmat olivat töissä koko viikon) kameran. Kamera on tehty Kiinassa ja musta ja sininen ja nimeltään Diana F+. Haluaisin ottaa valokuvia onnellisista ihmisistä, mutta en tunne montakaan. Pikkuveli Obelix-housuissa on ehkä ainoa. Mutta sekin nauraa harvemmin kuin ennen.

Pitäisi tehdä töitä, koulu on älyttömän vakava asia. Mutta minä luen runoja, katselen elokuvia, juon hunajavettä ja haaveilen. Ranskanopettaja kirjoitti todistukseen että olen une élève serieuse, vakava. Ehkä siksi etten naura kovaan ääneen ja olen aina hiljaa. Ehkä siksi että opettaja luulee että teen aina läksyni, vaikken ikinä kotona jaksa muuta kuin maata lattialla.


Haluaisin jonkun, jonka kanssa vaeltaa kaupungin öisillä kaduilla.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

ruumiinlämpötila

Näen huumeisen kuumeisen kiimaisia unia.
Olen sängyn alla ja ikkunalaudalla.
Kuumemittari vedenkeitin särkylääke vedenkeitin yskänlääke.
Haluaisin jo takaisin tanssitunneille!

perjantai 21. tammikuuta 2011

ROAR


Rroaarrrrrrrr

Aion kohta kertoa salaisuuden koska olen sairas. On sairasta olla kuumeessa. On sairasta kertoa salaisuuksia. On sairasta olla tällainen. On sairasta kuulla ääniä.
Se on se salaisuus. Minä kuulen asioita ja pelkään ja kuulen ja näen asioita enkä edes noudata nukkumissääntöjä.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

audrey


Näin koko yön unta siitä, että hampaat (...)
Olen yrittänyt monta viikkoa ottaa kiinni ajatusteni hännistä, mutta (...)
32 viikkotuntia on 3 vähemmän kuin nyt, ja ehkä jaksan ensi vuonna olla (...)
Yksi puolituttu tyttö suuteli minua eilen bussipysäkillä koska (...)

Huomenna on 17.1.2011 se on maanantai ja kalenterissa lukee 1,5 euroa historiaan, korjaa saksankoe ja muista läksyt ja isolla isolla tänään.

Maanantai, joka on huomenna, on tärkeä päivä koska aion tehdä jotain.

lauantai 8. tammikuuta 2011

je serais le roi



kun olin pieni, hyppäsin kerrostalon ikkunasta koska "mulle kasvoi siivet"



uskonnontuntien inspiroimana luulin,
että veden päällä voi kävellä, jos uskoo tarpeeksi
että lentäminen onnistuu, jos uskoo tarpeeksi
tai jos harjoittelee
tarpeeksi kovasti

(vietin ala-asteaikani hyppimällä parhaan kaverini kanssa tuoleilta ja leikkimökkien katoilta)


en ole ikinä uskonut jumaliin enkä kummituksiin



ketään ei varmaan yllätä että selkounet ovat unista parhaimpia ja että jos uskon vielä vielä enemmän, vielä paremmin, minusta tulee onnellinen