postikortteja Birkenausta

Kaikki tavarani ovat hukassa.

Itken unissani.

Minä olen hukassa.

Pelkään hampaiden kasvavan väärään paikkaan, oksettaa.

Juutalaisten hiuksilla täytettiin patjoja.

Ahdistaa ja suussa on paha maku. En halua edes kirjottaa, ei kukaan halua tietää niitä asioita mitä mä nyt ajattelen, kymmeniä erilaisia tapoja satuttaa itseäni ja vittu en tiedä miksi edes laitan nämäkään kirjaimet tähän järjestykseen. Ahdistaa niin paljon en kä tiedä mitä  tehdä. Edes kipu tai mikään auta tähän oloon. Miksi miksi  miksi mitä mä teen? kldfuewet Itkisin jos pystyisin ajattelin että joku auttaisi muttei auta ei edes hauskat asiat tai kamalat tai mitkään ei vittu ja miksi mun suussakin on niin paha maku, se ei lähde pois viinallahammastahnallasuuvedelläveriverellämillään anteeksi että tästäkin on pakko kertoa en tiedä miksi. Ja samalla ihan ohuen ihon alla virtaa verta ja mun kynnet on kasvanutja hampaat terävät mitä mä teen?

clouded

nukkuva

sellainen, laiskasti häntää nostava nos-ta-va laskeva las-ke-va nos-ke-va las-ta-va
niiiiiiin laiskasti

iltaisin täplikäs
aamuisinkin

silkkiturkki ja keltaiset kulmahampaat, kiipeää puuhun


mutta millaiset leopardit piiloutuvat peittojen alle, kaniini-naamareiden taakse?

SINISTER

Olen täysin sopimaton, lähes kokonaan kelvoton.
Ärsyttää.
Olen vihainen itselleni ja maailmalle.
Kaikki on niin kamalan vaikeaa, minä olen niin kamalan vaikea.
Olen ihan kaikkea väärää, sen näkee hiustenväristä
                                                            silmistä
                                                     vasenkätisyydestä sinister

ei oikea vaan ihan väärä.
Ja taas, ajatusvirheitä ja muuta rasittavaa, kuka idiootti kuvittelee että vasenkätisyys liittyy yhtään mihinkään varsinkaan ihmisen kelvollisuuteen taikka muuhun shaibaan.
Laitan tähän kirjaimia peräkkäin grdjsafkhjcz<aIAFEJGRHOSJBFNKGNTHjrkgsfrrghwrfl, että ymmärrätte kuinka turhautunut olen.

kynnenjälkiä claw marks

Pää kipeä ehkä siksi että kello on jo paljon.

Huomenna voin laittaa sukkahousut ja mekon. Ei. 

Tummanpunaiset vakosamettihousut ja korkokengät, ja paljon meikkiä. Sitten hymyilyttää.

Nyt ei.

your fingernails go dragging down the wall

vuosisadan rakkaustarina

Menin kesällä Udaipuriin. Tapasin siellä pojan, jota kutsun Tiikeriksi vaikkei siinä mitään tiikerimäistä ollutkaan. Se istui ja luki Nabokovin Invitation to a Beheading-nimistä kirjaa. Minä ja Tiikeri valvoimme yöt yhdessä, se kertoi minulle peloistaan ja siitä kuinka... Ja minä puhuin kuolemasta ja lääkkeistä ja muista vaikeista asioista. Me luimme kirjoja ja nukuimme yhdessä ja teimme kaikkea sellaista mitä ihastuneet ihmisenpoikaset tekee.

Yhtenä iltana Tiikeri joi puoli pulloa rommia ja kertoi kuinka paljon se minua rakastaa. Olimme tunteneet toisemme viikkon. Tiikeri kävi katsomassa Taj Mahalia ja sanoi, että paikka oli kaunis ja romanttinen ja ainoa mikä puuttui olin minä. Sillä oli minulle typeriä lempinimä ja me opetimme samoja lapsia koulussa. Ja kun Tiikerillä oli kova kuume, istuin sen vieressä ja silitin sitä, ja se kertoi taas kuinka se minua rakastaa.

Sitten Tiikeri lähti kotiin Englantiin ja minä kotiini, joka ei ole Englanti. Se oli kotona kaksi päivää ja lensi sitten tänne. Me katsoimme elokuvia ja söimme jäätelöä ja se opetti pikkuveljelleni krikettiä. Makasimme lattialla je kerroimme toisillemme ällöttäviä sokerikuorrutettuja asioita ja tavallisia asioita ja surullisia asioita. Tiikeri oli ihmeellisin eläin jonka olin ikinä tavannut. Se oli hupaisa ja outo ja iloinen, mutta samalla älykäs ja ymmärsi sen kuinka... Ja sen millainen minä oikeasti olen.

Tiikeri meni yliopistoon ja minä jäin kotiin. Kaipasin sitä ja se kaipasi minua, jonkun aikaa. Yritimme olla puhumatta liikaa ja elää paljon. Tiikerillä oli kiireitä ja se tapasi koko ajan uusia ihmisiä ja piti hauskaa. Aloitin viimeisen vuoteni lukiossa ja olin myös kiireinen ja leikin melkeinaikuista ystävieni kanssa ja pärjäsin yllättävän hyvin ja kaikki olivat ylpeitä minusta ja iloisia siitä kuinka suruton olin.

Viime viikolla menin katsomaan Tiikeriä. Se halasi minua kovaa ja kertoi harrastavansa seksiä jonkun toisen tytön kanssa. Minua ei haitannut ollenkaan, sillä Tiikeri sanoi pitävänsä minusta näääääääin paljon ja ettei halunnut mitään muuta siltä toiselta. Minä uskoin kaiken ja olin iloinen.

Tulin kotiin. Tänä aamuna nukuin pommiin ja halusin katsella Facebookia vähän aikaa ja lähteä sitten reippaasti kouluun koska olen nykyään ihan reipas. Mutta Tiikeri oli parisuhteessa jonkun tytön kanssa ja minä jäin kotiin.

00:37

Olen ollut kaukana, kauempana kuin uskottekaan. Olen tavannut sen, jonka silmät ovat jotain meripihkan ja kuralätäkön väliltä ja joka pelaa shakkia ja nauraa hassusti. Olen tuntenut tuntemattomia tunteita, vähän pelottavia.

Kello 02:50 lähden bussilla lentokentälle ja lentokoneella Englantiin.

susitotuuksia

Lou on ihana ja siksi vastaan vaikken oikein osaa!

1. Kun ahdistus/masennus tms. tuntuu ylivomaiselta, mitä keinoja sinulla on olon helpottamiseksi?

Nukkuminen, itkeminen, jäätelö, hyvien asioiden listan lukeminen, kylvyt, kirjat ja se yksi kielletty. Usein ainoa keino on kuitenkin maata sikiöasennossa lattialla ja odottaa.

2. Voisitko kuvitella pystyväsi tappamaan toisen ihmisen? Perustele.

Vaikea kuvitella. Mutta jos ajattelen maailman ihaninta tyttöä kuolemansairaana ja tuskaisena ja surullisena... En tiedä. Ammutaanhan hevosiakin. Luulen etten kuitenkaan pystyisi.

3. Mitä tekoasi kadut eniten? Miten olet jatkanut elämää tuon teon jälkeen?

Kaduin pitkään sitä että kerroin ongelmistani kenellekään, koska jouduin heti osastolle joka ei ollut mulle oikea paikka ainakaan silloin ja koska olen aiheuttanut niin paljon huolia ja murheita perheelle ja ystäville.

4. Kuulutko kirkkon? Mikäli kuulut, uskotko Jumalaan?

Kuulun kirkkoon mutten usko Jumalaan. Joskus toivon salaa että uskoisin, ehkä se helpottaisi hengittämistä edes jonkun verran mahdollisesti?

5. Mikä on ollut elämäsi vaikein valinta? Perustele.

Jatkaa elämistä kun halusin kuolla. En osaa tai jaksa perustella, anteeksi.

6. Muistatko ihka ensimmäisen koulupäiväsi?

En. Muistan ensimmäisestä eskaripäivästäni sen, kuinka muut lapset olivat kamalan riehakkaita, tunsivat jo toisensa ja esittelivät minulle vessoja.

7. Linkitä tähän kappale johon liittyy vahvasti jokin muisto. Kerro myös tuosta muistosta.

En muista yhtään kappaletta enkä yhtään muistoa. Kerron kirjasta sen sijaan. Kirja on Nabokovin Invitation to a Beheading jota se josta välitän kovasti luki silloin kun näin sen ensimmäisen kerran. Muistan kuinka pelasimme shakkia ja luimme ja vähän itkimme ja nauroimme paljon ja opetetimme englantia pienille lapsille.

8. Kerro kolme asiaa joista olet itsessäsi ylpeä.

Olen ylpeä siitä, että uskallan tehdä pelottaviakin asioita. Olen ylpeä viimevuoden lopputodistuksesta. Olen ylpeä siitä, että pystyn nykyään keksimään itsestäni ylpeydenaiheita.

9. Uskotko yliluonnolliseen?

Ehkä. Ainakin ajattelen ettei kaikki ole niin yksinkertaista kun monet luulevat, ja että maailmassa on asioita joita ei tieteellä voi selittää. En tiedä, ehkä sitä voisi kutsua yliluonnolliseksi. En kuitenkaan ole perinteisessä mielessä taikauskoinen.

10. Mikä on suosikkianimaatioelokuvasi?

Aristokatit (everybody wants to be a cat!) ja Henkien Kätkemää.

11. Kuvaile kotiasi. Voit lisätä myös kuvia.

Minun kotini on helmiäisenharmaa ja kermanvalkoinen. Koiran tassut rapisevat puulattiaa vasten, kellarissa on televisio ja vintillä salaisuuksia ja yllätyksiä. Pelkään eniten omaa huonettani ja siellä olen myös parhaiten turvassa. Pidän kodistani ja siitä, miltä lasikuitutapetti tuntuu sormien alla kun kävelen portaita alas. Meillä on paljon kirjoja ja tauluja, pidän kirjoista ja tauluista. Ihan hyvä koti, 3,5/5

lovesick

minun pääni on painava ja huone sotkuinen

pidän kukkia vodkapulloissa ja kynttilöitä kirjahyllyssä

keksejä vaatekapissa ja mekkoja lattialla

koska sellainen minä olen,

sekava ja sotkuinen

sumuiset silmät sotkuinen tukka sekavat ajatukset

haluaisin jonkun joka silittäisi hiusten ja sydämen solmut auki

siivoaisi asiat järjestykseen

itkisi ja halaisi ja olisi hiljaa

mutta ehkä sen jonkun täytyy olla minä

tapoin äsken yöperhosen

2012

n     y     t
o  n
taas se pä i vä

se
y
ö


vuoden a i k a
taas n y t taas

m a a n a n t a i
taas


su ru l l inen
kesä

t a
a s

syksy
talvi

kevät
n
y
t
taa
s

luunsiruja
lattialla
s
i
r
u
ja taas

s u n n u n t a i

n y t
t a a s
t

a

a

s

yksinäisyys
luu y ti mis sä

l
u
u

nyt taas

nyt taas

j o k a 

p ä i v 

ä

t

s

n u k k u a i k u i s e s t i

taidemuseoita ja vesisadetta ja sangriaa

uimista öisissä merissä salaa toisten uima-altaissa, lämmitetyissä ja siinä kylmässä meressä ja suolaisessa

ja sitten väsyneitä bussimatkoja junaratoja ja ihania tyttöjä  

joiden kanssa 

nauroin

ja juoksin

ja 

hymyilin

mutta kuitenkin piileskelin 

nurkissa

peittojen alla

kynttilöin valaistussa vessassa

ja itkin salaa aurinkolasien takana sinä päivänä kun unohdin ottaa lääkkeet aamulla

sitten olen ajatellut

kuinka 

pääkalloni sisällä aivot minun aivoni ovat inhottavat ja väärin

kuinka ulkoinen ulkonäköni on niin epämiellyttävä iljettävä 

hyi 

yäk

kuinka

 teen aina väärin 

ja olen tekemättä

kuinka 

näitä ajatuksia ei saisi olla

ja mitä tapahtuu kun mikään ei muutukaan paremmaksi

voi ei

voi ei

taas olen tehnyt väärin  ja taas väsyttää
kuinka voi näin pieni tyttö aina valita vaihtoehdoista huonoimman, kääntää hymyt petoeläinten (mustien koirien) hampaiksi ja torstai kahdennentoista perjantai kolmanneksistoista ja tien yli juokseviksi kissoiksi,
nukkuvat perheenjäsenet hereilläoleviksi ja veden viiniksi olueksi vodkaksi,
ne viimeiset onnelliset taas onnettomiksi ja taas kaiken ylösalaisin alasylöisin?
ehkä lohduttaa että asiat ovat taas aina ennallaan
mutta enemmän ei

koira

minulla on musta koira. koiran turkki on mustempi kuin ulkoavaruus ja kylmempi ja loputtomampi.
minun musta koirani pitää nukkumisesta. se haluaa olla aina yksin ja haluaa että minäkin olen aina yksin. ja sillä yönmustalla koiralla on titaaninvalkoiset hampaat joilla se minua raatelee, silloin kun ei pakota minua nukkumaan.

rue des sources

tämä huone ja

käytävien lasikuitutapetit, sormieni muistijäljet niissä seinissä

helmiäisenharmaissa

tällaisessa talossa voisi joku onnellinen elää

minä vain hengitän

en pysty edes itkemään

vaikka

joskus näen unia loputtomasta tähtitaivaasta

mutta nyt

on

vain

tämä huone

ja

väsyttää ja ahdistaa ja olen suruinen
mutten itke enää

en tiedä mitä tehdä tai kuinka jaksan enää yhtään päivää
vaikka ulkona on kevät ja silmäni ovat kauniimmat kuin koskaan

koiranpentus kaivoon loikki

en jaksa herätä enää ikinäikinäikinä 

mutta yritän kovasti

teen listaa asioista joita voisin haluta tehdä lista näyttää tältä kuuntele musiikkia nukahda kylpyammeeseen syö jäätelöä en oikein kyllä jaksaisi herätä tekemään mitään edes nukkumaan

pysokterapia on peruttu tältä viikolta mitä nyt teen en ainakaan herää koska ei ole mitään syytä

kenelle puhuisin haluaisin että joku lohduttaa mua mutta en halua kuitenkaan parhaalla ystävälläni on parempia ystäviä sellaisia joiden kanssa nauraa ja hymyillä pelkään että pikkuveljeni varsinkin se pienempi kärsii tästä kaikesta minun läsnäolostani ja ongelmistani olisi pitänyt jäädä kouluun vaikka pää tuntui tuntuu väärältä  olisi pitänyt mennä tanssitunnille vaikka ruumis tuntuu väärältä

minä olen noidankehä ja syöksykierre

Perjantaisin makaan usein kellarin lattialla, kuuntelen Joy Divisionia ja juon bensa-aseman halvinta punaviiniä. Lauantaisin makaan usein sängyssä ja räin kattoon. Muina päivinä makaan usein sohvalla ja ajattelen syvällisiä älykkäitä asioita vaikka sitä kuinka voisin lakata kynteni tai sammuttaa television. En oikein tiedä miksi herätä aamuisin ja

tiistai

En muista oliko se unta vai totta kun heräsin ja yritin kävellä mutta pää painoi liikaa eivätkä jalat kantaneet ja portaat olivat liian isoja ja liian pieniä ja pyörrytti ja menin takaisin nukkumaan. Sitten heräsin uudestaan ja bussi oli mennyt jo kolme tuntia sitten. Itkin, soitin äidille, katkaisin puhelun ja itkin vähän lisää.
Ovikello soi ja koira haukkui. Oven takana oli kaksi ystävällistä naista jotka puhuivat englantia mikä oli ihmeellistä. He puhuivat maailmanrauhasta ja ekokatastrofeista, minulla oli punaiset silmät ja isä vanha t-paita minä hymyilin ja sanoin etten usko asioiden muuttuvan yhtään tästä paremmaksi.
Sanoin että  viereinen ydinvoimala räjähtää varmasti ihan kohta ja muutenkin asiat tulevat menemään vielä huonommin. Naiset sanoivat että minulla on varmaan kylmä oviaukossa, mikä oli totta, ja ojensivat minulle lapun jossa on hymyileviä ihmisiä ja lukee All Suffering SOON TO END! Laitoin oven kiinni ja itkin vähän lisää.

turha maanantai

Suomen Meripelastusseura on valtakunnallinen vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö. Pelastamme ja avustamme merihätään joutuneita ihmisiä merialueilla ja sisävesillä. 

• lypophrenia: a feeling of sadness seemingly without a cause
• drapetomania: an overwhelming urge to run away
• escapism: a mental desire to retreat from unpleasant realities through fantasy
• wanderlust: a desire to travel, to understand one’s very existence
• dysania: the state of finding it difficult to get out of bed in the morning
• sanctuary: a small safe place in a troubling world

Ajatukset eivät saa loistaa kirkkaina enää, eikä puuroutua ja vääntyä tunnistamattomiksi. Ajatusten kuuluu olla rakentavia ja realistisia.

Delta näyttää kolmiolta mutta symboloi muutosta.

Minulla on listoja ja karttoja, paperilappusia, ylöskirjattuja unia ja päiväkirjansivuja; niiden avulla osaan navigoida ulos  labyrinteistä ja tummista vesistä.

Oikeasti en osaa enää mitään.

silmät

hei katsokaa kun olen älykäs eläväinen olento tyttö lapsi ihminen
laitan silmät kiinni ja auki ja olen olemassa vieläkin
vanhemmat riitelee, nainen minua vanhempi ja mies minua vanhempi, kaikki minua vanhemmat
menisivät  jo nukkumaan
ja myös, kai näitte kun se, minä, se makasi koko viikon sängyllä ja sängyn alla ja pelkäsi ääniä ja toisia ihmisiä
hei muistakaa nyt ja sitten nähkää kun minä olen vielä hereillä ja kun minä laitan silmät auki ja kiinni ja olen vielä hereillä vaikka nukuin viikon ja ylikin
mutta nyt täytyy tehdä koulutehtäviä sellaista vähän niin kuin opiskelua kirjoittamista ja muuta
kamala päänsärky ja myös selkäytimessä tai selän takana vaanii paniikkikohtaus tai muu ikävä mentaalinen breakdowni joka tahtoo olla pahapahailkeä ja rankaista minua kroonisesta viivyttelystä ja muista vääryyksistä joita olen tätä maailmaa vastaan suorittanut koska muistattehan senkin että niitä on aivan liikaa, sellaisia huonoja asioita joista ei kannata puhua vaikka minä, elävä ihminen lapsi nainen tyttö olen ne kaikki tehnyt pahuuttani ja vääryyttäni ja sieluni tummuudella aiheuttanut öljykatastrofeja toisten ihmisten mieliin ja muualle koko maailmaan

marée noire

jos sanoisin, etten ole koskaan ollut näin väsynyt, näin yksinäinen, näin suruinen 

valehtelisin

mutta silti kun päivät valuvat vuosiksi viikoiksi kadoksiin enkä edes jaksa laitaa valoja päälle, en tiedä mitä muuta sanoa

voisin kertoa myös, että minun sisälläni on valtameri eikä kaunis ollenkaan, vaan sellainen öljykatastrofin tappama pohjaton tummuus  

mutta sekään ei olisi totta, koska minun sisälläni on vain sydän ja keuhkot ja kylkiluut eikä öljyä ollenkaan

juuri tällaisina hetkinä, kun sunnuntai vaihtuu maanantaiksi ja tiistaiksi ja keskiviikoksi
ja minun ruumiini on hirveä ja kärsii kivuista jotka voisivat johtua vaikka haimasyövästä tai migreenistä tai sydänkohtauksesta tai aivotärähdyksestä tai ehkäpä masennuksesta ahdistuksesta stressistä insomniasta parasomniasta huonoista elintavoista
minä olen olemassa

ja kun pitäisi siivota nukkua tehdä läksyjä herätä huomenna aikaisin
osaan istua vanhassa t-paidassa ja kietoutua piikkilankaan ja typeryyteeni ja tekemättömyyteeni
katsoa tuntemattomia kasvoja liikkeitä eleitä peilistä ja tunnistaa itseni, koska näin minä olen ja olen aina ollut; tuntematon ja väärä, typerä ja laiska, pieni ja omituinen, sellaisilla silmillä, tällaisilla silmillä

juuri tällaisina hetkinä teen typeriä päätöksiä niinkuin muunkinlaisina hetkinä, esimerkiksi silloin kun en mene kouluun enkä tanssitunnille enkä psykoterapeutille enkä juhlimaan kaduille mihinkään ulos tästä talosta ja päästä
tai vaikka silloin kun en soita puhelimella koska en halua koska haluan enemmän rikkoa sääntöjä ja sopimuksia

jos vaikka kävelisin rautatiekiskoja pitkin, niitä joiden tilalla unissa on aina joki, pohjoiseen tai etelään enkä koskaan palaisi
mutta kuitenkin ne menevät vain idästä länteen lännestä itään

mutta juuri tällaisina hetkinä kaikki menisi huonosti, joku tai jokin iskisi veitsellä mahaan enkä pääsisi edes ulko-ovesta ulos  ja jos yrittäisin sisäovesta ulos niin en silti voisi mennä ulos sisään itään länteen pohjoiseen koska jalkaan tulisi kramppi ja vatsaan veitsi ja päähän päänsärky ja pakko ottaa särkylääkkeitä ja jäätelöäkin vähän ja nukkua siivota tehdä läksyjä ja sellaista

ja vaikka kuinka yrittäisin lähteä olisin silti huoneessani vieläkin hereillä itseni aina koska juuri tällaisia hetkiä ei pääse pakoon

kunpa tulisi vielä kylmempää niin että tähdet jäätyisivät paikoilleen ja ajatukset loistaisivat kirkkaina

kunpa sataisi vielä enemmän lunta niin että kaikki olisi kaoottista ja ajatukset hitaita, rauhallisia

sweet sixteen

tämä sokerinen elo loppuu joskus
mutta sitä ennen voin kertoa, että ajattelen joskus niin kuin teinityttöjen kuuluu ajatella

onnettomuuksia ja katastrofeja



alkoholia ja kenkiä  ja sellaisia tuntemattomia poikia joita suudellaan taidemuseossa kun ne pyytää





ja joskus ajattelen sellaistakin, että voisin jonain päivänä olla ei-surullinen on-nel-li-nen 
tai vaikka tänään

timanttipölysadetta

Minä tahdon lähteä pois.
Ladakh, Jammu ja Kashmir, Siperia, Huippuvuoret.
Jonnekin missä on kylmää ja aavaa ja vuoria ja lunta, sellaiseen paikkaan jossa sataa vain timanttipölysadetta ja hengittäminenkin sattuu. Mahdollisimman kauas, mahdollisimman pois. Niin ettei kukaan voi tai jaksa seurata ja että junamatka kestää liian monta päivää.
Haluaisin myös nähdä meren.

Kävin eilen Sairaalassa. Dermatologilla vaan ja onneksi ikkunat olivat auki mutta vessassa haisi niin paljon Sairaalalta että olisin halunnut itkeä tai oksentaa en edes tiedä miksi mutta en itkenyt enkä oksentanut en ole moneen viikkon vaikka niin paljon tuntuukin siltä.
Jäin kotiinkin tänään, että ehtisin kirjoittaa esseitä, siivota, levätä, itkeskellä ja vaikka sitten oksentaakin mutta en tietenkään tehnyt mitään. Edes vienyt roskia. Edes ulkoiluttanut koiraa. Edes käynyt suihkussa.

Haluaisin vain mahdollisimman kauas kaikesta, itsestäni.

wednesday's child is full of woe

en oikein tiedä
kuinka olla olemassa
hymyillä oikeissa kohdissa
ja





mutta silti toivon niin paljon että olisin yksin etten olisi yksin että voisin kuolla etten kuolisi etten haluaisi että haluaisin

ja oikeasti, ettei kenenkään tarvitsisi olla huolissaan
ja että pystyisin pitämään lupaukseni

olla ajattelematta ja ajatella

mutta sitä ennen täytyy kouristella ja puristaa kynsiä kämmeniin ja hampaita toisiinsa ja silmiä kiinni ja ajatella salaa ukkosta ja lumivyöryjä, katastrofeja ja onnettomuuksia

so blue

muistaminen on välillä hankalaa,
kun hengitys loppuu ja liikkeet hidastuvat veden alla

toisinaan kuitenkin kaikki on kuin
ja räjähdyksen voima ei riitä tuhoamaan
veden alla

siksi ehkä joskus hukun
kylpyammeeseen tai suihkuun tai muualle,
veden alle

en ikinä muista että aina unohdan

totalitaarinen diktatuuri ja ikuinen toisinajattelu
aiheuttaa välillä vaikeuksia elämässä
mutta täytyy muistaa, että täytyy aina muistaa
lupaukset ja muut tärkeät asiat
ja kaikki säännöt
koreografiat ja väistöliikkeet
ovien lukitseminen, lukitsematta jättäminen
keraamisen veitsen ajattelu ja muut ajatusrikokset
ja niitä seuraavat rangaistukset ja se ettei rangaistuksia ole
onneksi ilma on puhdasta ja valkoista ja sattuu keuhkoissa niin kauan kuin pystyy muistamaan
ne tärkeät asiat joiden avulla pysyy hengissä
säännöt ja koreografiat ja terapeutin puhelinnumeron
kunhan vaan muistaa laittaa oven lukkoon joka yö ja katsoa tien molemmille puolille ja sängyn alle
herätä joka aamu ja hengittää sisäänulossisäänulossisäänulossisäänulos



Joseba Escubi

happy new fear

olen ollut aika kauan poissa
asiat ovat muuttuneet vai ovatko sittenkään
enemmän unta ja vähemmän harhoja tai ehkä

olen vielä yhtä huono kaikessa
ihmisyydessä
taivaaseen menemisessä

valeriana forte on kauniita kuvia ja sairaita kuvia ja outoja kuvia ja houreisia kuvia ja ihania kuvia,
kannattaa miettiä miltä näyttää sen ihmisen pään sisällä joka itse on

ja sinä, jolla on pisamia ja kaunis käsiala ja ilotulituksia synytmäpäivänä, en ole unohtanut sinua, vieläkään


aion vielä kirjoittaa
ja oppia elämään






jos jaksan