perjantai 22. maaliskuuta 2013


Sain marmorikuulan mieheltä, jonka ne sotilaat pelastivat Bergen-Belsenistä. Luulen välillä, että kuolema seuraa minua, vaikka se seuraa

kaikkia

Se mies oli elossa kuitenkin.

I am. I am. I am.

Muutkin ovat elossa kuitenkin, tytöillä on ujot hymyt ja loistavat silmät kun ne tanssivat. Pojat kampaavat hiuksiaan joita minä silitän kun ne nukahtavat syliini.

Minäkin. Täytin kahdeksantoista vuotta eräänä perjantaina. Kävin terapiassa viimeisen kerran, en enää tiedä mitä sanoa. Se päivä oli torstai.

En oikein tiedä.

Mutta se maidonvalkea marmorikuula on takkini taskussa.