perjantai 24. joulukuuta 2010


joulun väri on verenpunainen
ja tärisevä koira

mua pelottaa

ajattelin olla rohkea, loman kunniaksi, ja lakata piileskelemästä mutta

mua pelottaa

antakaa anteeksi ja hyvää joulua ja lähden viikoksi pois. pois pois kauas (lähelle) pois. pois lähteminen on jännittävää kun on jo valmiiksi poissa.

torstai 9. joulukuuta 2010

Axxon N



Hei rakkaat.

Minä olen muuttanut tippunut joutunut kaninkoloon.
Kaninkolo on lumilinna ja peitosta tehty pesä, pitkiä valkoisia päiviä, pehmeää ja pakkasta.
Kaninkolossa oleminen on sitä, että aika venyy ja velloo, valuu eikä pysy koossa.
Kaninkolossa oleminen on sellaista, että ranteessa on luettava alfametyylifenetyyliamiini, varmuuden vuoksi, etten unohda.
Kaninkolossa oleminen on juna ja se, ettei saa ajatella.


Kaninkolossa oleminen on mielettömyyttä, loppujen lopuksi.

Nomen est omen, siksi minä tänne menin jouduin valuin, pieneen pieneen koloon joka on turvallinen ja kummallinen. Hassu tyhmä alfametyylifenetyyliamiini ja sen hassut tyhmät kaninkolot!

Minun voi olla hieman vaikea kirjoittaa, koska jos haluaa kirjoittaa on oltava rohkea, mikä taas on hieman vaikeaa kun on mennyt kaninkoloon.

Olen kamalan onnellinen varmasti, älkää peljätkö. Tulen ehkä joskus takaisin.

Ystävällisin Terveisin,
alfametyylifenetyyliamiini

maanantai 29. marraskuuta 2010

Kalifornia

Tänään aamulla nukuin vaikkei olisi pitänyt ja sitten avasin silmät ja sitten verhot. Ulkona oli lunta. Minulla oli paha mieli.

Joan on maailman ihanin nainen, surullinen nainen joka laulaa vaan


Myöhemmin bussissa avasin kirjan nimeltä "Setting Free The Bears". Kirjan välissä oli viisi euroa. Minulla oli parempi mieli.


(Kaikki maailman pahuus on musta peräisin.)

Haa, elämä ei toistakaan itseään! Tästä maanantaista ei tullutkaan Kohtalokasta tiistaita, eli maanantaita (kai tänään on maanantai?) vaikka satoi ensilumi. Ensilumi ensisuudelma ensirakkaus ensikännit ensiensiensimmäinen minä olen esikoinen.

Muisti muisti muisti pätkii-ih-hih-hii. Adhd-lääkkeitä pienille sieville aivoille ja amfetamiinia maanantaikappale-mielelle niin muistan kaiken aina ja ikuisesti enkä enää ikinä nuku?

tiistai 23. marraskuuta 2010

salaisuuksia jotka kaikki tietävät, minäkin

Tässä minä olen:

Minulla on Myyrä-joulukalenteri ja 54 päivää jouluun joka on

Joulu
Joulu
Jeesus
Joulu

monta kertaa syntyy uudestaan
poika joka elää on täällä taas
ei kaipaa valtaa loistoa
vaan
lahjoja lahjoja kännykän iPodin rahaa!


Osaan kirjoitta kyrillisillä aakkosilla vain oman nimeni.

En tiedä yhtään nepalilaista kirosanaa.

olen
olen
eoln
olen


Iloitsen siitä että kuvaamataidonopettajani kehui minua, että löysin vintiltä entisen omistajan esi-isän isoisän isänisän valokuvan, se minua pitää nyt kurissa ja nuhteessa, tuima äijä kun on, että juttelin tytön kanssa, joka olikin mukava, että löysin kellon joka oli kadonnut ja tikittää tiktak kaksi kertaa sekunissa, että näin mukavaa unta, taas, ja että jaksoinuskalisin tehdä kaiken mitä tänään tarvittiin!


Olen aika pieni, siis lyhyt siis nuori siis hoikka.



Haluaisin ehkämahdollisestisalaa olla joku muu
ja nukkua koko loppuviikon, tai kuukauden, tai vuoden, tai elämän.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Looking for my ace of spades
my Never-never-land
Deadly nightshade berries in my left hand

My dearest dear
I’ve got something that you have to hear


väsyttääjameninaikaisinnukkumaanjanäintässäainakäy.kohtapitääollahyväpäiväkoskaonjoollutmontahuonoa.

maanantai 15. marraskuuta 2010

I would like, if I may, to take you on a strange journey

Merkilliset, merkittömät, kaikki
Kum-malliset, tavallisen malliset, kaikki
Ovat terve-tulleita ja terve-menneitä
tähän ohikiitävään


elämään


Tänään ilman piti olla valkoista ja helpostihengitettävää.

Tein listan lempisanoistani.

neuvostonpunainen liquid awful smirk birra alfametyylifenetyyliamiini sätkynukkehuora awkward metafetamiini cataplexy revenge gin jännittävä narcoleptic vogue to adore Vladivostok korruptio vodka utopia grinning vendetta ovela mascarpone dystopia vanna Kafka to shanghai vadelma sumu aava kirpeä halla haven kiero cellardoor huurre kohtalo arvaamaton melankolia dinosaurus nintendo merirosvoradio sprinkleri auer rakkaus aamen ransom vero kahlaamo sensimilla louhos riiata routa velociraptor Tel-Aviv

perjantai 12. marraskuuta 2010

Viva le T!

"Mitä jos mä laihduttaisin ihan tajuttoman paljon, niin paljon että mun paino olisi alle nollan, pääsisinköhän mä sitten johonkin uuteen ulottuvuuteen?" alfametyylifenetyyliamiinin isä

Tämä ei ole totta
Onnellisuuskin on harhaa vain
Tämä on totta
Uskotko?
Unennäkijän totuus on uni
Sillä meitä ei ole enää pitkään aikaan ollut

Oikeasti, joka hetki, täysillä
Nuoruutemme maailma on loppunut, maailmanloppu!

Vain Tel-Avivin rauniot muistuttamassa unelmista,
Aika vei kirkot huumeet lapset ajatukset
Leijonakin nukkuu
Eikä minua väsytä vaikka olen yksin


Mitä minulle aurinko-luu tänään: Isona minusta tulee Agentti. Haluan tatuoinnin, tatuointeja. Haluan lopettaa koulun, että voin herätä myöhään ja kirjoitta unet muistiin (viime yönä L itki, ostin sateenvarjon, J:llä oli ääriuskonnollisia [ja ääriärsyttäviä] sukulaisia ja huoneeni muuttui valtamereksi). Pizzansyöjän kuva täytyy löytää. Otin ihan itse valokuvan heijastuksesta. Tältä maailma näyttää tänään. Pidän vihreästä teestä.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Tiedän monta monta monta sanaa ja vähän kielioppiakin. Silti silti pitäis jotain kirjoittaa ja ajatukset on päässä mutta ne ovat kielillä joita minä yksin ymmärrän, ymmärrättekös?

Vaikka äsken oli loma jonka aikana olin kohtuullisen onnekas onnellinen kas kas kasvain, olin silti myös yöllä outo eli epäonnekasvillinen eli tärisevä ja kynnellinen.
Nyt on keskviikkko tai ehkä vielä tiistai, mutta melkein puolet viikosta kuitenkin ohi. En tiedä vielä kuinka paha yskä ja kuinka kipeä kurkku minulla on aamulla, riippu nyt kuulkaas ihan siitä kuinka mukava yö tulee.


Osaan siirtää tunteita tosi taidokkaasti, tyyliin 10++. Energiansiirossa en ole niin hyvä, ehkä 4,5. Opettakaa minut siirtämään illalla (joskus noin kello 20.00-22.00) esiintyvä valtava energiamäärä aamuun ja olen ikuisesti kiitollinen tai jotain muuta vastaavaa.

Tällä haavaa vatsahaavaa minua ei väsytä eikä nukutua eikä olo ole energinen. Voisin mennä nukkumaan pienen pillerinpyörittelysession jälkeen, tai sitten en.
Minä puhun aina unista tai unettomuudesta tai nukkumisesta tai nukkumattotelineeistä mitä? Oikeasti olen monipuolisempi kuin uskottekaan. Puhun joskus myös painajaisista! Jja olen myös niin hauska, niin hauska.


"Kohta on joulu meille tuli joulumainoksia kaikki on punaista minulla on jouluinen kaulaliina ihan hassua kohta on joulu katsokaa noita joulukoristeita minulla on tosi jouluinen olo" sanoo poika 15v ja ymmärrän että kohta on joulu.

En oikein tiedä miltä elokuvalta minusta tänään tuntuu.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Мы все уже на берегу морском

MÄ OLEN ERINLAINEN NUORI VITU EN JAKSA OLLA TÄÄLÄ VIEKÄÄ MUT POIS MÄ EN HALUA OLLA KEIJU JA AION REPIÄ TEIDÄN SIIVET IRTI JA AARGH KAIKKI MUUT ON TYHMIÄ JA ITSEKKKÄITÄ PAITSI MÄ OON NIIN KYPSÄ JA SYVÄNLINEN JA MUN HENKINEN IKÄ ON AINAKIN 596 VUOTTA!!11! VITTU.

Vaikeinta ikinä on tekstata lapaset kädessä samalla kun yrittää syödä lakritsijäätelöä.
En ole valaistunut enää.
Mulla on levottomat jalat ja typerä pää, ei tästä tuu mitään!


Rakas rakas jumala/korkeampi voima/minua viisaampi henkilö, voisitko olla niin hyvä ja vastata näihin kysymyksiin:
1. Miksi ihmisen täytyy nukkua?
2. Mistä tietää mikä on totta ja mikä ei, jos reality checkit ei toimi?
3. Miksi minulla on palava tarve tehdä taidetta, vaikken osaa?
4. Miksi maailmassa on niin paljon pahoja asioita?
5. Mitä sanoa huomionkipeälle, alipainoiselle ystävälle joka kertoo laskevansa kaloreita ja haluavansa laihtua?
Kiitos.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

maailma on salaisuuksia täynnä

Noin viisi minuttia sitten oloni oli aivan kuten yleensäkin - eksynyt ja omituinen, tuttu jomotus pääkallon alla, se on se väsymys joka pitää mielenosoitusta yötä päivää, tyhmä. Olin vähän surullinen ja vähän sekaisin, luin surullisista asioista kertovia blogeja. Blogeja tytöistä jotka haluavat olla satuolentoja ja paperinukkeja ja naisista jotka kärsivät lapsettomuudesta.

MUTTA SITTEN.

Silmät, ne rävähtää oikein isoiksi. Musiikki alkaa pauhaamaan taustalta ja kehoni loistaa valoa. Valaistuminen! Niinkuin elokuvissa, tai jossain! Ihan yhtäkkiä vaan. En tiedä mitä tapahtuu, mutta en ole enää niin surullinen enkä sekaisin vaan on-nel-li-nen. Syön puoli riviä suklaata ja pienen hipin (en ihmistä vaan vauvanruokaa, ne on namnam) ihan vain siksi että olen terve ja nuori ja tajuttoman sopivan kokoinen. Kipristelen varpaita ja kiherrän onnesta, niinkuin joku typerä kyyhkynen (jolla on varpaat...?) päässä soi Kollaa Kestää. Koko elämä meni äsken filminä silmien edestä ja miljardi ideaa syntyi samaan aikaan, niin nopeasti etten ehtinyt nähdä enkä ymmärtää mitään.
Hei lapset, tää on ihan hassua!

Kuin lintu on luotu lentämään
on ihminen luotu onneen
Kun ei pelkää itseään
ei pelkää myöskään elää elämää
Maailma on salaisuuksia täynnä
joka hetkessä asuu ikuisuus
joka kadulla asuu ihminen
sisällään sanoja tuntemattomia

lauantai 30. lokakuuta 2010

good day for a picnic




Minun sisälläni asuu joku joka on ovela ja viekas. Se tuntee minut paremmin kuin minä itse ja on paljon paljon vahvempi ja viisaampi. Se on ahne ja ilkeä, niin ilkeä.
Se kuiskii ja viettelee. Se tukehduttaa ja hukuttaa ja myrkyttää. Se kieltää nukkumasta hengittämästä ajattelemasta ja minä kuuntelen tottelen palvelen.

Mikään muu ei elämässä ole kamalaa paitsi se, ettei hirviöitä, viekkaita vietteleviä hirviöitä ole olemassa. On vain minä.



Minät. Jotka ovat oikeasti yksi mutta välillä monta, samalla tavalla kuin sormia on joskus yli ja joskus alle kymmenen tai pää on joskus kipeä ja joskus ei.
Jos on olemassa totuus ja epätotuus (joka on valetta ja unta, ei totta), minua on pakko olla olemassa kaksi. Vähintään kaksi koska koska koska.



Lähden ylihuomenna pois. Täytyy pakata täytyy nukkua, maanantaina on aikainen herätys. A-III-KAI-NEN. 4:00. Ehkä ei tarvitsisi nukkua ollenkaan...?



post scriptum: On oikeasti olemassa paljon kamalia asioita eikä vain se, ettei hirviöitä ole.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

two: Everything around us can be represented and understood through numbers


Minä osaan laskea yhteen ja allekkain ja murtoluvuilla ja potensseilla ja neliö- ja suuremmilla juurilla
Minä osaan vähentää ja kertoa ja jakaa, polynomeillakin
Minä osaan derivoida ja integroida
Enkä tiedä miksi

Minä en ole nollia ja ykkösiä
Minä en ole positiivinen enkä negatiivinen enkä edes nolla.
Minä en ole reaaliluku
Minua ei voi jakaa eikä kertoa, ei edes derivoida.


En osaajaksahaluatykääjaksaosaa ranskaa. En tiedä miksi olen koulussa. Aivot vuotaa verta tai vittuilee muuten vaan, pää on ihan liian kipeä. Lattia tuntuu välillä pehmeältä vaikka tiedän ettei se ole. Tämä on totta. Minulla on välillä kymmenen sormea ja välillä yhdeksän, mutta tämä on totta. Olen erittäin huonolla tavalla erittäin väsynyt, ei hyvä. Olen liikkunut liian vähän ja opiskellut liian vähän, ei hyvä. En tiedä mihin kaikki aika tänäänkin katosi. Kymmenen sormea, edelleen.

Daisy, Daisy, give me your answer do. I’m half crazy all for the love of you. It won’t be a stylish marriage, I can’t afford a carriage. But you’ll look sweet upon the seat of a bicycle built for two.


On olemassa myös hyviä asioita. Suomi. Kylmä ja hyinen ja ilkeä Suomi, jonne olen menossa. Siellä on kuitenkin niin hienoja ihmisiä että! Eikä ketään häiritse vaikka olen ihan sekaisin tai vaikken nuku. Kurnauskis, tykkään niistä murmeleista. Neljä päivää, ehkä. Riippuu miten laskee...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

miltä nyt tuntuu?

Huominen vaihtuu mantelsonntagiksi, huominen joka on tänään joka on eilinen joka on sitä edeltävä päivä koska tänään ei ole huomenna ei ole eilen on tänään on mantelsonntag.



I’m afraid that your shrink cannot be here today
But don’t be sad
you’ll get your medication anyway

Sepram
Citalopram
Triazolam
Diazepam

But where are your pills now?
You forgot to take them and oh my gosh wow,
you’re dancing and prancing like a mad cow.

Surmontili
Paroxetin
Cipramil
Seroxat


Tästä tulee piiitkä yö...