n u k k u a i k u i s e s t i

taidemuseoita ja vesisadetta ja sangriaa

uimista öisissä merissä salaa toisten uima-altaissa, lämmitetyissä ja siinä kylmässä meressä ja suolaisessa

ja sitten väsyneitä bussimatkoja junaratoja ja ihania tyttöjä  

joiden kanssa 

nauroin

ja juoksin

ja 

hymyilin

mutta kuitenkin piileskelin 

nurkissa

peittojen alla

kynttilöin valaistussa vessassa

ja itkin salaa aurinkolasien takana sinä päivänä kun unohdin ottaa lääkkeet aamulla

sitten olen ajatellut

kuinka 

pääkalloni sisällä aivot minun aivoni ovat inhottavat ja väärin

kuinka ulkoinen ulkonäköni on niin epämiellyttävä iljettävä 

hyi 

yäk

kuinka

 teen aina väärin 

ja olen tekemättä

kuinka 

näitä ajatuksia ei saisi olla

ja mitä tapahtuu kun mikään ei muutukaan paremmaksi

voi ei

voi ei

taas olen tehnyt väärin  ja taas väsyttää
kuinka voi näin pieni tyttö aina valita vaihtoehdoista huonoimman, kääntää hymyt petoeläinten (mustien koirien) hampaiksi ja torstai kahdennentoista perjantai kolmanneksistoista ja tien yli juokseviksi kissoiksi,
nukkuvat perheenjäsenet hereilläoleviksi ja veden viiniksi olueksi vodkaksi,
ne viimeiset onnelliset taas onnettomiksi ja taas kaiken ylösalaisin alasylöisin?
ehkä lohduttaa että asiat ovat taas aina ennallaan
mutta enemmän ei

koira

minulla on musta koira. koiran turkki on mustempi kuin ulkoavaruus ja kylmempi ja loputtomampi.
minun musta koirani pitää nukkumisesta. se haluaa olla aina yksin ja haluaa että minäkin olen aina yksin. ja sillä yönmustalla koiralla on titaaninvalkoiset hampaat joilla se minua raatelee, silloin kun ei pakota minua nukkumaan.