sunnuntai 31. lokakuuta 2010

maailma on salaisuuksia täynnä

Noin viisi minuttia sitten oloni oli aivan kuten yleensäkin - eksynyt ja omituinen, tuttu jomotus pääkallon alla, se on se väsymys joka pitää mielenosoitusta yötä päivää, tyhmä. Olin vähän surullinen ja vähän sekaisin, luin surullisista asioista kertovia blogeja. Blogeja tytöistä jotka haluavat olla satuolentoja ja paperinukkeja ja naisista jotka kärsivät lapsettomuudesta.

MUTTA SITTEN.

Silmät, ne rävähtää oikein isoiksi. Musiikki alkaa pauhaamaan taustalta ja kehoni loistaa valoa. Valaistuminen! Niinkuin elokuvissa, tai jossain! Ihan yhtäkkiä vaan. En tiedä mitä tapahtuu, mutta en ole enää niin surullinen enkä sekaisin vaan on-nel-li-nen. Syön puoli riviä suklaata ja pienen hipin (en ihmistä vaan vauvanruokaa, ne on namnam) ihan vain siksi että olen terve ja nuori ja tajuttoman sopivan kokoinen. Kipristelen varpaita ja kiherrän onnesta, niinkuin joku typerä kyyhkynen (jolla on varpaat...?) päässä soi Kollaa Kestää. Koko elämä meni äsken filminä silmien edestä ja miljardi ideaa syntyi samaan aikaan, niin nopeasti etten ehtinyt nähdä enkä ymmärtää mitään.
Hei lapset, tää on ihan hassua!

Kuin lintu on luotu lentämään
on ihminen luotu onneen
Kun ei pelkää itseään
ei pelkää myöskään elää elämää
Maailma on salaisuuksia täynnä
joka hetkessä asuu ikuisuus
joka kadulla asuu ihminen
sisällään sanoja tuntemattomia

lauantai 30. lokakuuta 2010

good day for a picnic




Minun sisälläni asuu joku joka on ovela ja viekas. Se tuntee minut paremmin kuin minä itse ja on paljon paljon vahvempi ja viisaampi. Se on ahne ja ilkeä, niin ilkeä.
Se kuiskii ja viettelee. Se tukehduttaa ja hukuttaa ja myrkyttää. Se kieltää nukkumasta hengittämästä ajattelemasta ja minä kuuntelen tottelen palvelen.

Mikään muu ei elämässä ole kamalaa paitsi se, ettei hirviöitä, viekkaita vietteleviä hirviöitä ole olemassa. On vain minä.



Minät. Jotka ovat oikeasti yksi mutta välillä monta, samalla tavalla kuin sormia on joskus yli ja joskus alle kymmenen tai pää on joskus kipeä ja joskus ei.
Jos on olemassa totuus ja epätotuus (joka on valetta ja unta, ei totta), minua on pakko olla olemassa kaksi. Vähintään kaksi koska koska koska.



Lähden ylihuomenna pois. Täytyy pakata täytyy nukkua, maanantaina on aikainen herätys. A-III-KAI-NEN. 4:00. Ehkä ei tarvitsisi nukkua ollenkaan...?



post scriptum: On oikeasti olemassa paljon kamalia asioita eikä vain se, ettei hirviöitä ole.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

two: Everything around us can be represented and understood through numbers


Minä osaan laskea yhteen ja allekkain ja murtoluvuilla ja potensseilla ja neliö- ja suuremmilla juurilla
Minä osaan vähentää ja kertoa ja jakaa, polynomeillakin
Minä osaan derivoida ja integroida
Enkä tiedä miksi

Minä en ole nollia ja ykkösiä
Minä en ole positiivinen enkä negatiivinen enkä edes nolla.
Minä en ole reaaliluku
Minua ei voi jakaa eikä kertoa, ei edes derivoida.


En osaajaksahaluatykääjaksaosaa ranskaa. En tiedä miksi olen koulussa. Aivot vuotaa verta tai vittuilee muuten vaan, pää on ihan liian kipeä. Lattia tuntuu välillä pehmeältä vaikka tiedän ettei se ole. Tämä on totta. Minulla on välillä kymmenen sormea ja välillä yhdeksän, mutta tämä on totta. Olen erittäin huonolla tavalla erittäin väsynyt, ei hyvä. Olen liikkunut liian vähän ja opiskellut liian vähän, ei hyvä. En tiedä mihin kaikki aika tänäänkin katosi. Kymmenen sormea, edelleen.

Daisy, Daisy, give me your answer do. I’m half crazy all for the love of you. It won’t be a stylish marriage, I can’t afford a carriage. But you’ll look sweet upon the seat of a bicycle built for two.


On olemassa myös hyviä asioita. Suomi. Kylmä ja hyinen ja ilkeä Suomi, jonne olen menossa. Siellä on kuitenkin niin hienoja ihmisiä että! Eikä ketään häiritse vaikka olen ihan sekaisin tai vaikken nuku. Kurnauskis, tykkään niistä murmeleista. Neljä päivää, ehkä. Riippuu miten laskee...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

miltä nyt tuntuu?

Huominen vaihtuu mantelsonntagiksi, huominen joka on tänään joka on eilinen joka on sitä edeltävä päivä koska tänään ei ole huomenna ei ole eilen on tänään on mantelsonntag.



I’m afraid that your shrink cannot be here today
But don’t be sad
you’ll get your medication anyway

Sepram
Citalopram
Triazolam
Diazepam

But where are your pills now?
You forgot to take them and oh my gosh wow,
you’re dancing and prancing like a mad cow.

Surmontili
Paroxetin
Cipramil
Seroxat


Tästä tulee piiitkä yö...