73 tekstiä 37 seuraajaa luonnoksissa yksi hätähuuto jota ei tarvittukaan

vieläkin

Olen taas ontto ja pohjaton. Surullinen ja aava ja yksinäinen. Koulun sohvassa on samettinen pinta, käperryn sen nurkkaan. Bussissa viereen istuu tuttu poika, ihan mukava. Katson ikkunasta ulos ja toivon ettei se huomaa että olen purskahtamaisillani itkuun. Miksi mulla on aina ikävä?

piikkisikaunia

olin jo melkein unohtaa, miltä elämä oikeasti tuntuu
humisevalta tyhjyydeltä korvien välissä
painavalta solmulta vatsassa
kosteilta silmiltä          veren maulta suussa


ajattelen piikkisikaa istrici
neuloja voodoonukeissa
Salemin noitavainoja

matematiikkaa yliopistoa entisiä rakastettuja kirjoittamista ruokaa tulevaisuutta


loma loppuu ja tältä elämä oikeasti tuntuukin
ahdistaa

melkein aina