Minun sisälläni asuu joku joka on ovela ja viekas. Se tuntee minut paremmin kuin minä itse ja on paljon paljon vahvempi ja viisaampi. Se on ahne ja ilkeä, niin ilkeä.
Se kuiskii ja viettelee. Se tukehduttaa ja hukuttaa ja myrkyttää. Se kieltää nukkumasta hengittämästä ajattelemasta ja minä kuuntelen tottelen palvelen.
Mikään muu ei elämässä ole kamalaa paitsi se, ettei hirviöitä, viekkaita vietteleviä hirviöitä ole olemassa. On vain minä.
Minät. Jotka ovat oikeasti yksi mutta välillä monta, samalla tavalla kuin sormia on joskus yli ja joskus alle kymmenen tai pää on joskus kipeä ja joskus ei.
Jos on olemassa totuus ja epätotuus (joka on valetta ja unta, ei totta), minua on pakko olla olemassa kaksi. Vähintään kaksi koska koska koska.
Lähden ylihuomenna pois. Täytyy pakata täytyy nukkua, maanantaina on aikainen herätys. A-III-KAI-NEN. 4:00. Ehkä ei tarvitsisi nukkua ollenkaan...?
post scriptum: On oikeasti olemassa paljon kamalia asioita eikä vain se, ettei hirviöitä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti