keskiviikko 18. tammikuuta 2012

wednesday's child is full of woe

en oikein tiedä
kuinka olla olemassa
hymyillä oikeissa kohdissa
ja





mutta silti toivon niin paljon että olisin yksin etten olisi yksin että voisin kuolla etten kuolisi etten haluaisi että haluaisin

ja oikeasti, ettei kenenkään tarvitsisi olla huolissaan
ja että pystyisin pitämään lupaukseni

olla ajattelematta ja ajatella

mutta sitä ennen täytyy kouristella ja puristaa kynsiä kämmeniin ja hampaita toisiinsa ja silmiä kiinni ja ajatella salaa ukkosta ja lumivyöryjä, katastrofeja ja onnettomuuksia


1 kommentti: