En ole sairaalassa enkä edes kuollut.
Vähän väsynyt vaan.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
terveisiä kerroksesta -1
1. I once knew a boy.
2. Pienet eläimet menevät piiloon kuolemaan.
3. Hyvää myöhäistä ystävänpäivää (joka oli huono).
Kerros -1 on värikäs ja mukava. Siellä on isot ikkunat ja ihania ihmisiä (belgialainen tyttö ja romanialainen poika ja portugalilainen poika). Ruoka on pahaa ja säännöt tiukkoja mutta olen kotona ensimmäistä kertaa moneen päivään ja saan silittää koiraa. En ole onnellinen mutta en myöskään ole surullinen koska itkin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Nyt on loma ja sataa lunta ja kohta pitää lähteä takaisin sairaalaan.
2. Pienet eläimet menevät piiloon kuolemaan.
3. Hyvää myöhäistä ystävänpäivää (joka oli huono).
Kerros -1 on värikäs ja mukava. Siellä on isot ikkunat ja ihania ihmisiä (belgialainen tyttö ja romanialainen poika ja portugalilainen poika). Ruoka on pahaa ja säännöt tiukkoja mutta olen kotona ensimmäistä kertaa moneen päivään ja saan silittää koiraa. En ole onnellinen mutta en myöskään ole surullinen koska itkin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Nyt on loma ja sataa lunta ja kohta pitää lähteä takaisin sairaalaan.
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
sunnuntai

Ajattelin mennä koko päiväksi kahvilaan yksin kirjoittamaan, mutta eihän minun annettaisi siellä istua, jos en tilaisi mitään. Kaikki kaupungin kahvilatkin ovat typeriä ja persoonattomia. Enkä edes osaisi kirjoittaa.
Olisin myös voinut kuluttaa päivän junassa. Useimmat sunnuntait istun junassa jonnekin tai juna-asemalla odottamassa junaa jonnekin. Se on hiljaista ja rauhoittavaa ja menee eteenpäin. Sunnuntaijunat ovat aina tyhjiä, mutta salaa toivon, että joku haluaisi jutella kanssani.
Tänään en jaksanut lähteä.
Ostin palkkarahoilla (opetin joululomalla lapsia pelaamaan korttia, koska vanhemmat olivat töissä koko viikon) kameran. Kamera on tehty Kiinassa ja musta ja sininen ja nimeltään Diana F+. Haluaisin ottaa valokuvia onnellisista ihmisistä, mutta en tunne montakaan. Pikkuveli Obelix-housuissa on ehkä ainoa. Mutta sekin nauraa harvemmin kuin ennen.
Pitäisi tehdä töitä, koulu on älyttömän vakava asia. Mutta minä luen runoja, katselen elokuvia, juon hunajavettä ja haaveilen. Ranskanopettaja kirjoitti todistukseen että olen une élève serieuse, vakava. Ehkä siksi etten naura kovaan ääneen ja olen aina hiljaa. Ehkä siksi että opettaja luulee että teen aina läksyni, vaikken ikinä kotona jaksa muuta kuin maata lattialla.
Haluaisin jonkun, jonka kanssa vaeltaa kaupungin öisillä kaduilla.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
ruumiinlämpötila
perjantai 21. tammikuuta 2011
ROAR
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
audrey

Näin koko yön unta siitä, että hampaat (...)
Olen yrittänyt monta viikkoa ottaa kiinni ajatusteni hännistä, mutta (...)
32 viikkotuntia on 3 vähemmän kuin nyt, ja ehkä jaksan ensi vuonna olla (...)
Yksi puolituttu tyttö suuteli minua eilen bussipysäkillä koska (...)
Huomenna on 17.1.2011 se on maanantai ja kalenterissa lukee 1,5 euroa historiaan, korjaa saksankoe ja muista läksyt ja isolla isolla tänään.
Maanantai, joka on huomenna, on tärkeä päivä koska aion tehdä jotain.
lauantai 8. tammikuuta 2011
je serais le roi

kun olin pieni, hyppäsin kerrostalon ikkunasta koska "mulle kasvoi siivet"

uskonnontuntien inspiroimana luulin,
että veden päällä voi kävellä, jos uskoo tarpeeksi
että lentäminen onnistuu, jos uskoo tarpeeksi
tai jos harjoittelee
tarpeeksi kovasti
(vietin ala-asteaikani hyppimällä parhaan kaverini kanssa tuoleilta ja leikkimökkien katoilta)
en ole ikinä uskonut jumaliin enkä kummituksiin

ketään ei varmaan yllätä että selkounet ovat unista parhaimpia ja että jos uskon vielä vielä enemmän, vielä paremmin, minusta tulee onnellinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

