arvaamattomuus

juuri tällaisina hetkinä, kun sunnuntai vaihtuu maanantaiksi ja tiistaiksi ja keskiviikoksi
ja minun ruumiini on hirveä ja kärsii kivuista jotka voisivat johtua vaikka haimasyövästä tai migreenistä tai sydänkohtauksesta tai aivotärähdyksestä tai ehkäpä masennuksesta ahdistuksesta stressistä insomniasta parasomniasta huonoista elintavoista
minä olen olemassa

ja kun pitäisi siivota nukkua tehdä läksyjä herätä huomenna aikaisin
osaan istua vanhassa t-paidassa ja kietoutua piikkilankaan ja typeryyteeni ja tekemättömyyteeni
katsoa tuntemattomia kasvoja liikkeitä eleitä peilistä ja tunnistaa itseni, koska näin minä olen ja olen aina ollut; tuntematon ja väärä, typerä ja laiska, pieni ja omituinen, sellaisilla silmillä, tällaisilla silmillä

juuri tällaisina hetkinä teen typeriä päätöksiä niinkuin muunkinlaisina hetkinä, esimerkiksi silloin kun en mene kouluun enkä tanssitunnille enkä psykoterapeutille enkä juhlimaan kaduille mihinkään ulos tästä talosta ja päästä
tai vaikka silloin kun en soita puhelimella koska en halua koska haluan enemmän rikkoa sääntöjä ja sopimuksia

jos vaikka kävelisin rautatiekiskoja pitkin, niitä joiden tilalla unissa on aina joki, pohjoiseen tai etelään enkä koskaan palaisi
mutta kuitenkin ne menevät vain idästä länteen lännestä itään

mutta juuri tällaisina hetkinä kaikki menisi huonosti, joku tai jokin iskisi veitsellä mahaan enkä pääsisi edes ulko-ovesta ulos  ja jos yrittäisin sisäovesta ulos niin en silti voisi mennä ulos sisään itään länteen pohjoiseen koska jalkaan tulisi kramppi ja vatsaan veitsi ja päähän päänsärky ja pakko ottaa särkylääkkeitä ja jäätelöäkin vähän ja nukkua siivota tehdä läksyjä ja sellaista

ja vaikka kuinka yrittäisin lähteä olisin silti huoneessani vieläkin hereillä itseni aina koska juuri tällaisia hetkiä ei pääse pakoon