jos sanoisin, etten ole koskaan ollut näin väsynyt, näin yksinäinen, näin suruinen
valehtelisin
mutta silti kun päivät valuvat vuosiksi viikoiksi kadoksiin enkä edes jaksa laitaa valoja päälle, en tiedä mitä muuta sanoa
voisin kertoa myös, että minun sisälläni on valtameri eikä kaunis ollenkaan, vaan sellainen öljykatastrofin tappama pohjaton tummuus
mutta sekään ei olisi totta, koska minun sisälläni on vain sydän ja keuhkot ja kylkiluut eikä öljyä ollenkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti